Olen melko tyytyväinen tähän astiseen hoitojaksooni elää normaalin ihmisen elämää. Päivittäinen elinbudjetti on viime päivät ollut 10-20 euron luokkaa, mikä on mielestäni taputusten arvoinen seikka! Viime viikonlopun lievästä budjettinotkahduksesta on selvitty kunnialla. Uusi viikonloppu mielessä, mutta toivottavasti rauhallinen sellainen. Skumppa on käynyt mielessä muutamia kertoja, mutta niistäkin on selvitty. Itse asiassa en ole kastanut kieltäni ylikalliiseen poreiluun kohta kahteen viikkoon!
Olen myös vältellyt uuden megamikroluksusaaltouunin hankintaa, vaikka vanha teki itsemurhan jokin aika sitten. Lisäksi olen saanut ilmoituksia eräältä digiliikkeeltä, että minun pitäisi noutaa talouteeni digilaite. Mutta en niinkään ole toistaiseksi tehnyt.
Hyvä minä!
Ainoa, mitä salaa pelkään, on se, että käykö tässä taas perinteiset yliluksorektikkokuumenemiset? Kuukauden hiljaiselon jälkeen on erittäin suuri riski, että luksorektikko korvaa yhden illan aikana luksuksenhimonsa. No, sen riskin kanssa on vain elettävä.
Olisi mukavaa tietää, miten muut kuurilla olevat luksorektikot voivat? Oletteko käyneet salaostoksilla tai kipanneet lukitussa vessassa taskumatista Domppaa kurkkuun?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Todellakin, kolmasosa kuukauden nuukailua on jätetty taakse. Mikä helpotus! Tunnelmat ovat kohdallani erityisen mielenkiintoiset. Kuulen sisäisen luksorektikkoni äänen, mutten kuuntele sitä. En välitä siitä. Olen täysin kylmä sen ehdotuksille ja vaatimuksille.
Olen tehnyt mielenkiintoisen havainnon hoitojakson aikana. Kun ajatukset eivät pyöri luksuksessa, voi vapaasti ajatella aivan muita asioita... Elämän muita puolia! Se tekee erityisen hyvää ja tuntuu suorastaan vapauttavalta.
Ei silti, ei tämä liian helppoa ole ollut. Olen työllistänyt itseni kaikenlaisilla hyödyllisillä tehtävillä, jotka vievät luonnostaan huomioni pois sairaudesta. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin tunnustettava, että en edelleenkään voi sietää siivoamista! Ei, en vain voi.
Tarkkaa budjettia en ole laskenut, enkä laskekaan, mutta en ihmettelisi jos erinäiset rahoituslaitokset alkaisivat soitella ja kysyä, olenko enää hengissä kun kortit eivät vingu... Näin ei kuitenkaan ole vielä käynyt. Ehkä he ovat saaneet vihiä nuukuuskuukaudesta?
Olen kiertänyt yökerhot valitettavan kaukaa, mutta Stockaa en ole voinut jättää väliin. Keskityin kuitenkin oikeasti tarpeellisien tavaroiden hankkimiseen. Kerran (!) olen ajellut taksilla hoitojakson aikana, mikä lienee kyseenalainen vähyysennätys! Uskon, että näitä ajoja kyllä tulee lisää, mutta en laskekaan hyödyllisiä taksimatkoja luksukseksi.
Skumppa. Se on oma lukunsa. Se poreilevan ylellinen tunne kurkussa... Parempi etten kiistä enkä tunnusta.
Yllättävän hyvin potilasystävänikin näyttää selvinneen! Suorastaan ällistyttävän rohkeasti. Tämä viikonloppu voi tosin koitua meidän molempien kohtaloksi, sillä koskapa olisi parempi aika olla edustamassa kuin Helsingin Euroviisuviikonloppuna... Raporttia seuraa!
Lähetä kommentti